Featured slider

3 x kaikkien aikojen paras kirppislöytö

 
Nyt olisi taas kuukausittaisen blogihaasteen vuoro. Tässä kuussa aihe oli todella herkullinen - nimittäin ne kaikkien aikojen parhaat kirppislöydöt! Haasteen ilmoille heitti Kaisa No Home Without You-blogista ja se kuuluu näin:

"Mitkä ovat parhaat ja rakkaimmat kierrätyslöytösi? Esittele 3-5 kotisi kirppishelmeä ja listaa mielestäsi paikkakuntasi parhaat
2nd hand -paikat!"

Omia suosikkejani tuli mietittyä jokunen tovi, koska kirppiksiltä on vuosien saatossa lähtenyt mukaan paljon ihanaa tavaraa. Lopulta päädyin kolmeen tavaraan, jotka kaikki ovat huonekaluja. Tässä tulee valintani:


1. Askon lipasto

Tämä lipasto on saanut ehkä eniten tykkäyksiä ja kommentteja kaikista kirppislöydöistäni - eikä ihme! Se on todella ihana myös omasta mielestäni. Tämän lipaston paikalla oli ennen ikealainen lipasto, mutta halusin sen tilalle jotain paremmin talon aikakauteen sopivaa. Sen oikean etsimisessä meni lopulta muutama kuukausi, mutta etsintä kannatti todellakin.

          90 €, Tori.fi


2. Svenska Möbelfabrikerna yöpöydät

Myös makuuhuoneesta lähti lastulevyä kiertoon, kun päädyin hankkimaan sinne uudet vanhat yöpöydät. Näidenkään etsintä ei ollut helpoimmasta päästä, kun halusin nimenomaan kaksi samanlaista. Usein vastaan tuli kerralla vain yksi sopiva ja myöhemmin toisen samanlaisen löytäminen olisi saattanut olla mahdoton tehtävä. Nämä ruotsalaiset yöpöydät ovat täyttä puuta ja ne ihastuttaa keveällä muotoilullaan. Kahden tasonsa ja pienen laatikon ansiosta ne ovat myös käytännössä todella hyvät! Nämä yöpöydät matkasivat meille Matkahuollon avustuksella vähän kauempaa.

          yhteensä toimituskuluineen 200 €, Skandidesign.fi


3. Liinavaatekaappi

Tätä kolmatta löytöä ei voi varsinaisesti sanoa kirppislöydöksi, kun se löytyi sukulaisten nurkista. Olin ihastellut tätä kaappia jo muutaman vuoden siellä varastossa, kunnes rohkenin tiedustella, joutaisiko se kenties meille. Onneksi kaapille ei ollut muilla tarvetta, joten sain sen koristamaan meidän työhuonetta. Nyt kaappi kätkee mm. ison kasan askartelutarvikkeita.

          0 €, appivanhemmilta

Muut suosikit

Näiden lisäksi suosikkilöydöikseni voisin mainita jo SPR:n Kontin kanssa yhteistyössä tehdyssä postauksessa mainitsemani Malva-astiat ja tiikkikehyksisen peilin.

Lempikirppikseni

Mistä niitä parhaita löytöjä sitten tekee? Itse tykkään tehdä ostoksia paljon myös nettikirppiksiltä, koska varsinkin huonekaluja etsiessä niiden valikoima on useimmiten parempi kuin livekirppiksillä. Toisaalta taas mikään ei voita livekirppisten tunnelmaa. Tässä omat suosikkini löytöjen tekemiseen:

- Tori.fi
- paikalliset Facebook-kirppikset
- SPR Kontti, Tampere


Ensi kuun puolella Kaisa tekee koosteen meidän bloggareiden parhaista löydöistä ja suosikkipaikoista tehdä löytöjä. Odotan jo innolla, mitä kaikkea ihanaa muut ovat löytäneet! Tämän lisäksi poimin mielelläni talteen listan suosikkikirppiksistä, jos vaikka joku viikonloppu tai viimeistään lomalla pääsisi tekemään vähän pidemmän kirppiskierroksen. Yritän myös muistaa vinkata täällä, kun postaus on luettavissa.

Olisi myös mielenkiintoista kuulla, mikä on sinun paras kirppislöytö tai mitä toivoisit juuri nyt löytäväsi kirppikseltä?

Someajatuksia

Vuodenvaihteen jälkeen havahduin siihen, että blogini Instagram-seuraajien määrässä tapahtui selkeä lasku. Vielä tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt, mistä moinen johtui. En tiedä olivatko seuraajat tehneet uuden vuoden lupauksia vähentää seurattaviaan ja someaikaansa, putsasiko Instagram valeprofiileja pois vai eikö tuottamani sisältö ollut juuri silloin tarpeeksi inspiroivaa. Luonnollisestikin asia harmitti ja tästä tuli keskusteltua myös bloggaajakollegoiden kanssa.


Tuosta hetkestä lähtien olenkin miettinyt paljon suhdettani bloggaamiseen ja someen. Olen pohtinut, onko tässä touhussa mitään järkeä. Kun päivät viettää töissä pääosin kirjoittaen  ja näyttöä tuijottaen, iltaisin on välillä vaikeaa saada mustaa valkoiselle, eikä huvittaisi tuijotella ruutuja. Kun haluaa tuottaa laadukasta sisältöä niin omaksi kuin muidenkin iloksi, se vie myös hyvin paljon aikaa. Aika taas on sellainen asia, jota tällä hetkellä ei ole liikaa tarjottavaksi harrastuksille. Tähän kun vielä yhdisti seuraajakadon, mieleen tuli väkisinkin ajatus, onko tämä enää mielekästä.


Asiaa pohdittuani totesin, että minulle on oikeastaan yhdentekevää, jos joku satunnainen seuraaja tippuukin joukosta pois. En myös tykkää kalastella seuraajia "tykkää musta, niin tykkään susta" tyylisillä jutuilla. Ei ketään voi pakottaa tykkäämään toisen tuottamasta sisällöstä. Tärkeimpiä minulle ovat ne seuraajat, jotka ovat aidosti kiinnostuneita tuottamastani sisällöstä, lukevat blogipostauksiani, tykkäilevät Instagram-kuvistani ja joskus jopa jättävät mukavan kommentin. Ne aidosti sitoutuneet seurajaat merkitsevät paljon. Ehkä tässäkin tapauksessa voisi todeta: ei se määrä vaan laatu.

Tulin myös siihen tulokseen, että on ihan ok lakata tykkäämästä. Mielestäni olisikin ennemmin hyvin outoa, jos tykkäisimme koko elämämme ajan samoista asioista. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat, ja sen myötä myös kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Se mikä on kiinnostavaa ja inspiroivaa tänään, ei välttämättä ole sellaista vuoden päästä. Joka asiassa, myös nykyään sisustuksessa, trendit vaihtuvat kiihtyvällä tahdilla. Näistä jokaiseen on mahdotonta ja epämielekästä tarttua. Joten lukijoiden ja omat kiinnostuksen kohteet eivät välttämättä jatkuvasti kohtaa.

Teen mielelläni yhteistyötä erilaisten yritysten kanssa, mutta vain siinä tapauksessa, jos tuote tai palvelu kiinnostaa minua aidosti ja sopii ajatusmaailmaani. Uskoisin, että yhteistyöyrityksillekin on tärkeää, että tekemäni vertaismarkkinointi menee juuri sille oikealle sitoutuneelle yleisölle, eikä jollekin pakotetulle joukolle tai jollekin, joka kuitenkin klikkaa blogistani samantien pois, kun sisältö ei oikeasti kiinnosta. Eniten merkitsee se, jos joku uhraa kiireisestä arjestaan muutaman minuutin ja vaivautuu oikeasti lukemaan jutun alusta loppuun.


No miten lopulta kävi? Hetken odottelun jälkeen Instagram-seuraajien lasku taittui ja lähti erittäin mukavaan nousuun. Niin mukavaan nousuun, että meni taas yksi uusi tuhat rikki. Muistin myös, että seuraajaluvut eivät ole pelkästään numeroita, vaan jokaisen niiden takana on oikeasti ihminen, joka tykkää postaamistani kuvista. Vieläpä kun tuon ihmisjoukon kuvitteli samaan tilaan, tajusi kuinka järjettömän iso joukko sekin jo on! Totesin myös, että intohimoni sisustamista ja valokuvaamista kohtaan on niin vahva, että se vie eteenpäin ja tekee tästä niin korvaamattoman tärkeän harrastuksen. Lupasin myös olla itselleni armollisempi. Aina ei tarvitse tuottaa niin timanttista sisältöä. Sen sijaan on tärkeää, että hommassa säilyy tekemisen ilo. 


Entä mitä tällä kaikella haluan sanoa? Haluan sanoa, että tärkeintä tässä on kuitenkin juuri sinä siellä. Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun tai edes silmäillä kuvat läpi. Se merkitsee paljon. Kiitos teille lukijoille kaikesta. Jatketaanhan tästä yhdessä. :) Olisi myös mukava kuulla, mitä ajatuksia teillä on tästä aiheesta tai ylipäätänsä blogeista tai somesta. Kommenttiboksi on auki!

P.S. Instagramissa blogiani voit seurata @pilviraitti.
P.P.S. Samalla nimellä blogi löytyy myös Facebookista.

Pellavaa ikkunaan

Tervetuloa pitkästä aikaa meidän vinttiin! Jostain syystä tätä tilaa tulee kuvattua harvoin blogiin, vaikka tykkäänkin tosi paljon tilan tunnelmasta. Yksi syy saattaa olla se, että muutoksia tulee tehtyä enemmän alakerran tiloissa, joissa vietetään päivisin enemmän aikaa. Toinen syy on se, että täällä yläkerrassa on välillä epämääräisiä tavarakasoja menossa jonnekin - joko varastoon tai kierrätykseen. Tällä kertaa oli kuitenkin hyvä syy ja hetki kuvaamiselle.


Täällä tilassa, joka toimii niin vintin aulana, oleskelutilana kuin meidän vanhempien makuuhuoneenakin on ollut remontin valmistumisesta saakka (eli jo useamman vuoden) samat ohuet valkoiset puuvillaverhot. Sinänsä niissä ei ollut mitään muuta vikaa, kuin että ne olivat ihan liian lyhyet. Tämän lisäksi valkoiset verhot toivat tilaan omaan makuuni hieman liian romanttista tunnelmaa.


Ostinkin jo jokunen viikko sitten tummansiniset pellavaverhot. Pesin ne ennen käyttöä ja laitoin ikkunaan hieman ryppyisinä. Verhot laskeutuu ylipitkinä lattioille. Verhoilla on sen verran paljon pituutta tähän matalaan tilaan, että jossain vaiheessa ne on lyhennettävä, että ne saisi asettumaan vähän kauniimmin, mutta toistaiseksi ne saa kelvata näin.


Ennen kuvien ottoa tuli tehtyä myös pieni huolto viherkasveille, kun leikkasin niistä talven ruskistamat lehdet pois ja kastelin pitkästä aikaa. Pian onkin edessä mullanvaihto-operaatio. Odotan sitä jo kauhulla, kun tässä taloudessa viherkasveja on useampia, joten se ei ole mikään pikkujuttu. Saattaa ollakin, että jotkut isommat kasvit saavat tyytyä vain mullan lisäykseen, mutta hyvin ne ovat pärjänneet niinkin jo vuosia.

Leppoisaa iltaa ja energistä alkavaa viikkoa!