Vanhaa Vallilaa



Uuden olohuoneen seinän värin myötä teki kauheasti mieli uudistaa olohuonetta muutenkin. Olohuoneen ikkunassa on pidemmän aikaa roikkunut vain yksi verho. Ensin Fin-Helenin sininen Helianthus verho (klik!) ja sitten saman valmistajan Hilla (klik!). Nyt ilmojen viilettyä sitä kaipasi molemmille puolille ikkunaa verhoa lämmittämään tunnelmaa.

Ajattelin, että hankin verhot rauhassa ja harkiten, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun löysin aivan vastustamattomat vanhat Howard Smithin Vallilalle suunnittelemat verhot. Ja siinä ne nyt ovat.

Mukavaa alkanutta viikkoa! :)

Muutoskierre



Se on kumma juttu, kuinka paljon vauvanodotus vaikuttaa myös sisustukseen. Kotiin on kannettu kaikenlaista toinen toistaan kirjavampaa vauvajuttua ja on täytynyt etsiä sisustukseen sopivaa pinnasänkyä ja hoitopöytää. Koska meillä on jo lähes kaikki valmiina, niin äitini ei keksinyt enää muuta hankittavaa kuin syöttötuolin. Jep, sitä ei nyt ihan heti tarvita, mutta pian sekin aika tulee. 

Syöttötuolia mallaillessa keittiönpöydän ympärille huomasin, että eihän se siihen sovi. Esim. tästä postauksesta (klik!) voit kurkata millainen pöytä meillä ennen oli. Tuolit siis tuli pöydän kulmiin ja kulmittain syöttötuoli ei oikein toiminut. Siitä se muutoskierre sitten lähti. 

Kun bongasin paikalliselta FB-kirppikseltä kivan pöydän, niin olohuoneen pöytä lähti nettiin myyntiin, että sain sen ympärillä olleet ihanat tuolit keittiöön. Keittiön ruokaluryhmä matkasi taas mökille. Olohuoneeseen olisi haaveena hankkia joskus vanhat nojatuolit siellä olleen harvoin käytetyn pöydän tilalle.

Ajattelin näyttää teille pian myös olohuonetta, koska siellä on nyt taas uudet verhot ja aika mahtavat onkin! Mutta sitä ennen, leppoisaa sunnuntaita. :)

Olohuoneen uusi ilme



Edellisessä postauksessa jo vihjailinkin, että olohuoneen tapetti oli alkanut kyllästyttään oikein kunnolla ja revin sen pois. Se oli nykyiseen sisustusmakuuni ehkä turhan maalaisromanttinen ja riiteli meidän retrojen ja modernien sisustusjuttujen kanssa. Laitoinkin siis tilaukseen Kalklitirin kalkkimaalin sävyssä San Saccaria. Kalkkimaali on jo aika nähty juttu monessa blogissa ja kodissa, mutta olen jo pidemmän aikaa halunnut kokeilla sitä. Luonnollisuus, hengittävyys ja harmoninen värikartta kiinnosti.


Maali oli erittäin helppo maalata. Sitä ei saa telata, vaan se suositellaan levitettäväksi isolla pensselillä. Olohuoneen päätyseinä on noin kymmenen neliötä ja yksi pussi riitti siihen vallan mainiosti, kun maalasin seinän kahteen kertaan. Itse asiassa maalia jäi desin tai parin verran. Yhden kerroksen maalaamiseen meni vain noin puolisen tuntia, kun halusin pinnan jäävän mahdollisimman eläväiseksi, enkä siksi tehnyt mitenkään tarkkaa työtä. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen ja nyt seinä antaa kauniin taustan sisustusjutuille.


En millään malttanut olla näyttämättä teille uutta seinää, vaikka olohuoneen muutos onkin muuten täysin kesken. Nyt tekisi mieli uusia verhoja, mattoa, sohvatyynyjä, jne. :) Ehkä ensi kerralla pääsen näyttämään vähän laajempaa kuvakulmaa.

Hei hei, tapetti!



Olohuoneessa on menossa pieni sisustusprojekti. Lauantaina mitta tuli täyteen ja päätin repiä jo pitkään ärsyttäneen tapetin pois. Se oli aivan liian maalaisromanttinen ja beige meille. Itse kun olen enemmän retron ja modernin ystävä.

Tällä hetkellä seinä on paljaana, koska odottelen vielä postissa pakettia, että saisin laittaa jotain tilalle. Jos sitä vaikka viimeistään viikonloppuna pääsisi jatkamaan puuhia.

Sitä ennen täytyy tyytyä suunnitteluun ja haaveiluun kynttilänvalossa.

Mukavaa alkanutta viikkoa! :)

Rakkaita esineitä

Sain Miialta Ketunkololla-blogista hauskan haasteen. Siinä piti listata seitsemän rakkainta esinettä. Omaan listaan poimin seuraavat esineet. Nämä eivät ole erityisesti missään järjestyksessä, mutta rakkaita kaikki.

1. Isovanhempien häälahjalautanen


Isäni vanhemmat ovat saaneet tämän Arabian tarjoilulautasen häälahjaksi muistaakseni joskus 40-luvulla. Se oli meillä kotona kaapissa ja vähällä käytöllä. Koska äitini tietää minun arvostavan vanhoja esineitä, sain sen itselleni. Mielestäni on aivan ihanaa kattaa se välillä kahvipöytään vieraita varten.

2. Paimenpoika-lusikat


Isännän isovanhemmat ja vanhemmat ovat pitäneet maitotilaa. Saimme miehen isovanhemmilta puoli tusinaa Paimenpoika-lusikoita. Niitä on jaettu maitotiloille palkinnoksi laadukkaasta maidosta. Olin hyvin otettu tästä lahjasta, koska tiedän että näiden lusikoiden takana olevan paljon työtä.

3. Talon piirustukset


Listaan on lisättävä myös talomme piirustukset. Kun ostimme talon, niin emme saaneet niitä kaupan mukana. Eräänä kauniina päivänä ne olivat ilmestyneet postilaatikkoon. Ne olivat jääneet jo aiempia kauppoja varten kuntotarkastuksen tehneen yrityksen arkistoihin ja he ystävällisesti palauttivat ne sinne minne kuuluu. Talon piirustukset merkkaavat erityisen paljon, koska olemme itse remontoineet rakkaan talomme ja piirustukset muistuttavat seinällä joka päivä niistä jokaisesta läpi käydystä nurkasta.

4. Nukenvaunut ja nalle


Nukenvaunut ja nalle ovat odottaneet jo muutaman vuoden leikkijää. Ne ovat rakkaita leluja minulle omasta lapsuudestani. Oran aitoja lastenvaunuja muistuttavat nukenvaunut ovat erinomaisessa kunnossa. Sen sijaan Abba-nallen hiuksien kimppuun on iskenyt saksineen joku pieni parturi. :)

5. Kuistin kaappi


Myös kuistin kaappi on muisto lapsuudestani. Isäni ja pappani rakensivat minulle synttärilahjaksi leikkimökin. Sain tämän vihreän kaapin kummeiltani leikkimökkiin, josta otin sen talteen meille kotiin kuistille pari vuotta sitten.

6. Vitriini


Tämän Askon uustuotantoa olevan Alvar Aallon alunperin 50-luvulla suunnitteleman vitriinin sain isännältä lahjaksi. Se kätkee sisälleen tärkeimmän (ja haastavimman!) keräilykohteeni, siis Arabian Malva-astiaston. Siellä on myös Finelin emalia ja kotimaista lasia.

7. Ruokapöydän tuolit


Olohuoneen ruokapöydän ympärillä on meillä vanhoja hunajanvärisiä tuoleja. Wieniläistuolit ovat kulkeneet suvussa ja Tapiovaaran Fanettit ovat yksi parhaista kirppislöydöistäni. Näistä tuoleista en halua luopua koskaan.

Haluaisin mielelläni kuulla, mitkä ovat seuraavien blogien kirjoittajien rakkaita esineitä:
Tarttukaa muutkin ihmeessä haasteeseen mukaan ja laittakaa kommenttiboksiin viestiä, mikäli otatta haasteen vastaan. Käyn mielelläni kurkkimassa teidän rakkaita esineitä.

Leppoisaa loppuviikkoa! :)

Sunnuntaiherkkuja


Odottelen tässä ystäväperhettä vierailulle ja hakemaan omenoita. Eilisiltä vierailta jäi omenapiirakkaa ja toivon, että se tulee tänään tuhottua, että se ei jää houkutukseksi jääkaappiin. Päälliseen meni tällä kertaa 3 dl turkkilaista jogurttia, 1 muna, 1 tl vaniljasokeria ja vajaa desi sokeria.

Lisäksi tein avokadosta, tomaatista ja sipulista ystävältäni oppimaani vallan makoista leivänpäällistä. Laitoin siis siihen avokadon, tomaatin ja sipulin lisäksi oliiviöljyä, balsamicoa, suolaa ja mustaapippuria. Tomaatista poistin sisustan. Nämä vaan kulhossa sekaisin ja eiku leivän päälle. Ihan mahtavaa! Parhaimmalta tämä maistuu tietenkin vaivattoman ja vaivaamattoman leivän päältä (klik!). Tällä kertaa korvasin osan vehnäjauhoista ruissihti- ja kokojyväohrajauhoilla.


Lisäksi haluaisin vinkata ihan mahtavasta ja todellakin helposta jälkkäristä. Tämä mutakakku (klik!) valmistuu minuutissa mikrossa. Jos et usko, kokeile! :)


Leppoisaa sunnuntain jatkoa! Huomenna tämä mamma palaakin takaisin arkeen. :)

Vauvanvaatteista


Olen ostanut vauvalle paljon vaatetta käytettynä. Siten säästää paljon, koska (lasten)kirppikset ovat hyväkuntoista vaatetta täynnä. Kuten esimerkiksi tämä vihreä retrohaalari on kirppislöytö. :)


Kirppisten lisäksi olen tutustunut netissä kotimaisten lastenvaatemerkkien tarjontaan. En tiedä mitkä merkit on nyt trendikkäitä, vaan itse valitsen vaatteet muiden arvojen ja ulkonäön perusteella. Toki niiden pitää olla myös mukavia pikkuisen päällä. Astu butiikkiin-portaalin kautta bongaamissani Melli EcoDesignin (klik!) vaatteissa toteutuu kaikki toivomani seikat. Ne ovat ennen kaikkea Suomessa valmistettuja ja ekologisia. Vaatteet ovat käytännöllisiä tuplakokoja eli kahden koon vaatteita, mikä mahdollistaa niiden pidemmän käyttöajan.


Toinen suosikkini on Mainio (klik!). Heiltä ostin pari ihanaa ruutuhaalaria. Mainion vaatteet poikkeavat hauskasti perinteisistä lastenvaatteista ja niissä on leikitelty söpöjen eläimien sijaan graafisilla kuvioilla ja hassuilla väriyhdistelmillä.


Lisäksi sain vielä ihanalta ystävältäni muutaman pienen vaatteen lainaan. Nämä Tutan retropotkarit olivat mielestäni aivan ihastuttavia! :)

Sallittu hedelmä

  
Voihan omena! Niitä tulee tänäkin vuonna ihan riittämiin. Onneksi kuitenkin jokunen ystävä ja naapuri on luvannut osallistua niiden hyödyntämistalkoisiin. :) Lisäksi täytyy varmaan muistaa työkavereita taas omenilla kahvipöydässä. Supistukset ovat helpottaneet levon myötä ja sain lääkäriltä luvan palata töihin! :)


Omena kuuluu itselläni niihin sallittuihin herkkuihin. Sain tylyn raskausdiabetesdiagnoosin varhennetussa sokerirasituksessa kolme kuukautta sitten. Siitä lähtien sitä on hoidettu ruokavaliolla ja sen avulla sokerit ovat pysyneet kurissa. Täytyy sanoa, että maitorahka on alkanut maistua aika tylsältä sellaisenaan ja sitä onkin täytynyt maustaa monin tavoin. Kesällä oli ihanaa laittaa joukkoon tuoreita marjoja. Nyt omena-aikaan ajattelin tehdä omenasosetta.


Omenasoseen tein 3 litran kattilassa. Kuorin ja pilkoin sen ihan täyteen omenoita. Laitoin mukaan kanelitangon ja 1,5 dl vettä. Kuumensin omenoita ensin täydellä teholla ja kun ne alkoivat höyrytä ja pehmetä, pienensin tehoa että ne eivät pala pohjaan. Keittelin omenat pehmeiksi ja loppuvaiheessa lisäsin noin 0,5 tl vaniljajauhetta. Sokeria en halunnut lisätä edellä mainitusta syystä ja koska pakastin soseen pieninä annoksina. Lopuksi keksin laittaa mössön vielä sosemyllyn läpi. Ja voi, mitä herkkua siitä tulikaan! :) Välttämättä omenoita ei olisi tarvinnut kuoria, koska kuoret jää kyllä sosemyllyyn. Tänään on pakko tehdä uusi satsi! :)


Miten teillä hyödynnetään omenat? Onko antaa hyviä vinkkejä vähäsokerisiin/sokerittomiin (omena)herkkuihin?

Orava, siili ja kettu



Meillä vauvan hoitopiste tulee olemaan työ-/pukeutumishuoneessa, koska pikkuruisessa vessassa sille ei ole tilaa. Kun bongasin tämän ihanan Mirja Vännin kuvittaman valaisimen FB:n Rättei, Lumpui & Retroi ryhmässä, niin se kuului sarjaan "pakko saada!". Ryhdyin siis huutokilpaan ja kotiutin valaisimen meille. Se sopii loistavasti teemaltaan työhuoneeseen vihreiden seinien ja opetustaulujen pariksi. Vauvan on sitten kiva ihmetellä lampussa olevaa siiliä, kettua ja oravaa hoitopöydältä käsin. :)


Ja kulkaa, täällä blogissa meni hetki sitten 100 000 lukukertaa rikki! Ihan mahtava juttu. Iso kiitos kaikille, kun jaksatte vierailla täällä. Muutama uusikin lukija on löytänyt joukkoon, joten lämpimästi tervetuloa. :)