Joululimppu


Lupasin eilen jakaa teille yhden ehkä parhaista jouluresepteistä. Löysin tämän reseptin kaksi vuotta sitten Kotiliedestä, jossa se on alunperin julkaistu vuonna 1968. Resepti pääsi silloin kokeiluun ja totesin sen niin loistavaksi, että leivoin taas limput pakastimeen odottamaan joulua.

Tykkään tosi paljon siirapin ja piimän yhdistelmästä. Leipä on samalla kertaa hieman hapan, mutta makea. Pomeranssinkuori tuo leipään ihanan appelsiinin vivahteen. Voitelu siirappivedellä kruunaa koko homman. Namskis!


Joululimppu

8 dl piimää
3 dl siirappia
1 ½ rkl pomeranssinkuorta
75 g hiivaa
1 rkl suolaa
500 g vehnäjauhoja
n. 1 kg vehnähiivaleipäjauhoja

Voiteluun:
1 dl siirappia
½ dl vettä

1. Kuumenna piimä kädenlämpöiseksi. Liota hiiva piimään ja lisää muut ainekset. Alusta leipätaikina. Kohota taikinaa lämpimässä, vedottomassa paikassa puolisen tuntia, kunnes taikina kaksinkertaistuu.

2. Leivo taikinasta 3-4 limppua. Kohota leivät. Pistele leivät ja pane ensin 175-asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Lisää lämpö 200 asteeseen ja jatka vielä puoli tuntia, kunnes leipä on kypsä.

3. Voitele kypsät limput siirappivedellä.


Käytin tällä kertaa tuoreen hiivan sijaan kuivahiivaa kaksi pussia. Sekoitin sen pieneen määrään jauhoja ennen piimän lisäämistä. Jauhoja en saanut menemään niin paljoa kuin ohjeessa neuvotaan, joten niitä kannattaa lisätä vähitellen. Parasta limppu on tietenkin juuri suoraan uunista otettuna voideltuna runsaalla määrällä margariinia. ;)

Kuukausi jouluun!



Huh, kuinka tämä aika rientää! Enää on kuukausi jouluun. Jouluhössötyksen olen aloittanut täällä blogissa jo hyvissä ajoin ja lisää on varmasti tulossa, joten yrittäkää kestää. :)


Löysin kellarista viime jouluna tädiltäni saaman jouluisen vanhan kankaan. Ajattelin siitä ekaksi jouluksi pöytäliinaa, mutta koska pöytäliinoja meillä on jo ihan liikaa, niin päätinkin ommella siitä jotain. Leikkasin kankaan keskeltä kahtia, niin siitä tuli juuri sopivasta kaksi joulukappaa meidän keittiöön. Vaihdoin myös riemunkirjavat räsyt yläkerrassa olleeseen punaiseen mattoon. Nyt keittiössä on ihana joulutunnelma. :)


Mukavaa alkanutta viikkoa! Huomenna jaan teille yhden ehkä parhaimmista tietämistäni jouluisista resepteistä. Kuulemisiin. :)

Jouluvalmistelut jatkuu


Joulutunnelmointi ja -valmistelut ovat jatkuneet. Päivällä  hain kellarista kyntteliköt ja virittelin ne ikkunoille. Myöhemmin illalla oli pakko tehdä viimein ensimmäiset joulutortut. Tein tällä kertaa myös pikkuisia torttuja jakamalla torttulevyn ensiksi puoliksi ja sitten nämä puolikkaat vielä neljään osaan. Näin sain itsekin herkutella hyvällä omalla tunnolla pari kokonaista torttua. ;)


Illaksi eteläisempään Suomeen odotellaan lunta. Sitten voisinkin ottaa lisää kuvia meidän keittiöstä, kun saisin taustalle kauniin valkean maiseman. Keittiössä on tällä hetkellä jouluisinta, kun verhokapat ja matto ovat vaihtuneet. Myös kuvissa näkyvä vahakangas on uusi. Totesin, että meillä ei vaan kankaiset tabletit tai pöytäliinat toimi keittiössä, kun taloudessa on jo yksi possu ja toinen pienempi tulossa.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille ja sydämellisesti tervetuloa kaikki uudet lukijat! :)

Meidän talon tarina

Sain Mrs Sinn-blogista (klik!) sen verran kivan haasteen, että päätin tarttua siihen heti. :) Tarkoituksena on siis kertoa, miten me päädyimme tähän vihreään rintamamiestaloon.


Oli syksy 2010 ja vähitellen mieleen alkoi tulla ajatus omasta talosta. Isännän kanssa olemme molemmat viettäneet lapsuutemme omakotitaloissa, mies maalla maatalossa ja itse rauhallisella omakotitaloalueella. Omaan rauhaan, tilaan ja pihaan tottuneina lähiössä betonikerrostalossa pienessä kaksiossa asuminen ei tuntunut enää omalta jutulta. Suunnittelimme myös häitä tulevalle kesälle ja haaveissa oli oma perhe. Ajattelimme, että kerrostalokaksio tulisi käymään pian ahtaaksi.

Vaihtoehtoina emme edes harkinneet isompaa kerrostaloasuntoa tai rivitaloasuntoa. Itse olisin voinut viihtyä myös rivitaloasunnossa, kunhan siinä olisi ollut oma pieni piha, mutta isäntä tarvitsi itselleen ja harrastuksilleen enemmän tilaa ympärilleen. Joten tutkailimme lähialueiden omakotitalotarjontaa.

Vaatimuslistallamme oli, että talo saisi olla mielellään 10 km säteellä kaupungin keskustasta ja siinä pitäisi olla isohko tontti. Räystäs räystästä vasten ei ollut meidän juttu. Myöskään hintaa ei saisi olla niin paljoa, ettemme pystyisi pitämään silloista omaa asuntoamme ja laittamaan sitä vuokralle. Koska vaatimukset oli sen verran tiukat, totesimme ainoaksi vaihtoehdoksi jäävän alkuperäiskuntoisen paljon remonttia vaativan talon. Remonttiin olimme valmiit, koska meillä oli siitä jo jonkinverran kokemusta, kun olimme remontoineet silloisen kotimme. Luotin myös isännän remonttitaitoihin ja ahkeruuteen, joten uskalsin lähteä mukaan katsomaan ne karmeimmat loukut. ;)

Pilviraitti oli itseasiassa ensimmäinen talo, jota kävimme katsomassa. Ensivaikutelma oli suorastaan kamala. :D Kaikki pinnat olivat rapistuneet, vessa oli vuorattu vaaleanpunaisella muovimatolla ja saunassa varpaat meinasi jäätyä lattiaan kiinni. Totesimme talon vaativan täyden remontin. Paikalla oli myös rakennusurakoitsija, joka jutteli välittäjän kanssa mahdollisuudesta jyrätä torppa maan tasalle ja rakentaa tilalle paritalo. Tämän jälkeen kävimme katsomassa vielä muistaakseni kolmea muuta rintamamiestaloa. Yhdessä talossa oli ollut vesivahinko ja purueristyksen kunto mietitytti sen takia. Toisessa kellarin seinät oli halkeillut ja kellarin puiset tukirakenteet näyttivät turhan pehmeiltä. Lisäksi kellarissa haisi ummehtuneelle. Kolmannessa talossa taas ei ollut kellaria tai sisällä pesutiloja ollenkaan, eikä kylpyhuoneelle olisi löytynyt talosta kovin fiksua paikkaa. Lopulta sitten totesimme, että eihän tämä ensimmäinen vaihtoehto niin karmea ollutkaan. :D



Kävimme katsomassa taloa vielä kaksi kertaa uudestaan. Toisella kerralla mukana oli isännän vanhemmat. He eivät olleet yhtään järkyttyneitä talon kunnosta, koska tiesivät mm. millaista on herätä, kun aamulla sisällä on vaan 15 astetta lämmintä. Heidän mielestä talo vaikutti oikein kehityskelpoiselta ja terveeltä. Kuntotarkastaja oli samaa mieltä, joten uskalsimme tehdä tarjouksen ja lopulta tehtiin kaupat vuoden 2011 alussa.

Muilta sukulaisilta ja ystäviltä saimme hieman kummeksuvia katseita, kun he kävivät katsomassa meidän unelmataloa, mutta tässä vaiheessa olimme itse jo menettäneet sydämen talolle ja näimme sen, mitä moni muu ei nähnyt. Tästä tulisi meidän koti.

Aloitimme remontin heti avaimet saatuamme talvella 2011. Teimme töitä hullunlailla. Kaksiossamme kävimme oikeastaan vain nukkumassa, joskus emme sitäkään, vaan nukuimme kylmässä talossa makuupusseissa remontin keskellä. Kesä-heinäkuun 2011 vaihteessa remontti oli siinä vaiheessa, että asuinkerros oli valmis ja pääsimme muuttamaan. Juuri sopivasti muutamaa viikkoa ennen häitämme.




Tämän jälkeen remonttitahti oli hieman verkkaisempi, mutta (lähes) joka päivä tehtiin jotain. Kuistin remontin aloitimme vasta lauantaisten häiden jälkeisenä maanantaina. ;) Jouluksi 2011 valmistui kellarin kylpyhuone ja sauna. Kellariin tuli myös miehelle oma man cave. :) Tämän jälkeen huokaisimme hieman. 





Keväällä 2012 tehtiin autotallia ja laitettiin puutarhaa. Viimeiseksi aloitimme yläkerran remontoimisen. Se vaati kunnon uudet eristeet, koska katossa oli vain 5 cm väärin asennettua lasivillaa. Lisäksi lastulevyn tilalle laitoimme puutalattian ja uusimme rikkinäiset ikkunat.





Nyt marraskuussa 2014 talomme joka nurkka on käyty läpi ja mitään isompia yllätyksiä ei ole tullut. Yläkerta vaatii vielä hieman viimeistelyjä. Yhtenäinen tila olisi tarkoitus jakaa väliseinällä jossain vaiheessa. Lisäksi ulkovuoraus on to-do-listalla. Ja ei, ei se remontti muutenkaan ole koskaan valmis vanhassa talossa. 

Nyt ajassa taaksepäin katsoessani voin vain todeta, kuinka hulluja sitä oltiin, eikä ehkä olisi oltu lähdetty koko hommaan, jos oltaisiin arvattu kuinka paljon työtä se lopulta vaati. Voin kuitenkin todeta, että betonimurskan kantaminen 20 asteen pakkasessa ämpärillä kellarista ja yläkertaremontin tekeminen karseassa helteessä pelkissä alusvaatteissa oli kaiken sen tuskan arvoista. ;) 

Nyt meillä on oma koti. <3

En lähde nyt erikseen haastamaan ketään, vaan haasteen saa napata kuka tahansa teistä. Käykääpä vinkkaamassa, jos tartutte haasteeseen. Luen mielelläni teidän tarinat. :)

Joulukorttipajalla


Eilen iltapäivällä postilaatikkoon tupsahti punainen juolukorttikuori. Oli aivan pakko lähteä samantien korttitarvikeostoksille. Viime vuonna meiltä lähti kortit kisun kuvalla (klik!), mutta tänä vuonna halusin askarrella ne itse.


Kortit toteutin hyvin yksinkertaisella ja helpolla tavalla. Liimasin värillisille ja valkoiselle kartongille vanhoista joululahjapapereista leikkaamiani joulupalloja ja lahjapaketteja. Leikkaus meni nopeasti, kun taittelin lahjapaperin moninkerroin, piirsin siihen haluamani muodon ja sitten leikkasin useamman kappaleen samalla kertaa. Tähän askerteluun pystyy helposti käyttämään ne paketoinnista jäävät lahjapaperin palat. Vaihtoehtoisesti voi toki käyttää skräppipaperiakin. Joulun ja uuden vuoden toivotukset kirjoitin korttien taakse.


Samalla korttitarvikereissulla mukaan tarttuun pieni huonekuusi Tokmannilta. Koristelin sen viime joulun alla Tiger Storesta ostamillani joulukoristeilla, joissa on mielestäni vanhanajan tunnelmaa. Kortit kuvasin roikkumassa valopyykkipojissa. Tähän olisi tarkoitus ripustaa meille saapuvat kortit.

FiksuMuksu arvonnan voittaja

Olette jo kenties odotelleet, kenen kohdalle arpaonni osui tällä kertaa. :) Ensiksi kuitenkin haluaisin kiittää kaikkia arvontaan osallistuneita ja FiksuMuksun valikoimiin tutustuneita. Isot kiitokset tietenkin myös FiksuMuksulle arvonnan mahdollistamisesta. :)


Kommentoineet olivat ihastuneet erityisesti FiksuMuksun puuleluvalikoimaan ja pitivät valikoimaa yleisesti hyvin kattavana. En voi olla kuin samaa mieltä.

Arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkiä Siili. Onnea onnea! :)
Laitoin sinulle jo tiedon voitosta sähköpostitse. Olethan pian yhteyksissä osoitetietojen kera.

Jos arpaonni ei suosinut tällä kertaa, niin klikkaile itsesi ihmeessä ostoksille FiksuMuksun nettikauppaan (klik!).  Nyt on jo hyvä aloittaa pikkuväen joululahjojen hankkiminen. ;)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

Tunnelmaa kynttilöillä




Kynttilöillä on helppo tuoda hieman (joulu)tunnelmaa kotiin. Olen polttanut niitä päivälläkin nyt kotona ollessani. 
Lisäksi joulu alkaa näkyä jo pieninä juttuina siellä sun täällä...

Oikein hyvää isänpäivää kaikki isät ja vaarit!

Arvontamuistutus!


Vielä puoleen yöhön asti on aikaa osallistua arvontaan täällä (klik!)
Arvon ja julkistan voittajan huomenna. :)

Pallo


Niin se masupallo kasvaa ja pyöristyy. Tänään saavutettiin merkittävä täysiaikaisuuden rajapyykki. Kaikki on jo valmiina vauvaa varten, joten hän on tervetullut koska vaan. Täällä jo odotetaan.

Kauniin korallin värisen Säde-mekon tilasin kesällä Lumoan verkkokaupasta omassa normaalissa koossani. Se on toiminut hyvänä äitiysmekkona, eikä jää sitten käyttämättä raskauden jälkeenkään.

Muistuttaisin, että vielä on muutama päivä aikaa osallistua FiksuMuksun leluarvontaan täällä (klik!). Käykääpä kurkkaamassa FiksuMuksun (klik!) laaja leluvalikoima. Omalta kotisohvalta on helppo klikkailla kestävät ja ekologiset lelut vaikka pukinkonttiin. ;)

Leppoisaa tulevaa viikonloppua! :)


Pilviraitin värejä - ruskea





Hunaja, konjakki ja suklaa. Ruskea näkyy meillä useissa eri sävyissä. Se onkin sisustuksessa vihreän (klik!) ja sinisen (klik!) lisäksi suosikkini. Rakastan meidän vanhoja viiluovia ja keittiön tuoleja.

P.S. Muistakaa osallistua ihanaan arvontaan (klik!).

Tunnelmointia



Voihan ankeus tätä säätä! Kuulemma jo jossain päin Suomea saatiin viikonloppuna luntakin, mutta täällä sää on ollut ankean harmaa ja sateinen. Se on kuitenkin ollut hyvä tekosyy pysyä sisällä ja tunnelmoida hieman.

Tänä vuonna ajattelin ottaa kaiken ilon irti joulunodotuksesta ja aloittaa hössöttämisen hyvissä ajoin. Lähes kaikki joululahjat onkin jo hankittu, koska joulukuussa vauvan synnyttyä tuskin tulee lähdettyä kaupoille. Viikonloppuna tuli myös nautittua ekat glögit ja piparit. Tunnustan myös kuunnelleeni joululauluja. Niin, ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin pihalla isossa tuijassamme on ollut valot jo pari viikkoa...